Miten me toimisimme itse, jos tilanne olisi se mikä on ollut tavallisilla saksalaisilla Toisen maailmansodan aikaan? Onnistuisiko karismaattisen johtajan aivopesu 2000 luvun Suomessa? En tarkoita nyt välttämättä sotaa, vaan sitä, että meille ruvettaisi opettamaan jonkinlaista rotuoppia totuutena. Jos tarpeeksi vahva johtohahmo saisi tarpeeksi kannattajia, ja vaikka tällainen näkemys virallistettaisiin, niin mitä tekisi tavallinen kansalainen? Jos erimielisyydestä rankaistaisiin niin veisikö pelon ilmapiiri mukanaan olemaan hiljaa samaa mieltä koska ei uskaltaisi muutakaan? Kestäisikö ihminen sen? Itseinho omasta käytöksestä ja kokoajan nakertava syyllisyys siitä että ei puutu asioihin joihin pitäisi, että ei uskalla vastustaa vaikka oma moraali sanoo niin, mihin se veisi ihmisen? Minä mietin, että seuraus voisi olla itsetuhoinen, tai vaihtoehtoisesti se, ettei olisi jäljellä muuta kuin latistettu ihmisraunio jossa ei ole enää inhimillisyyttä jäljellä. Näin ollen toimiminen lauman mukana ajattelematta enää mitään lienisi luontaista, koska ajattelu kävisi liian kestämättömäksi.
Jos aiheesta lukeminen tuntuu raskaalta (ainakin minusta usein tuntuu), suosittelen irlantilaisen John Boynen kirjaa Poika raidallisessa pyjamassa. Myös Harry Potter sarjassa sivutaan aivan samaa aihetta, se on vain kirjoitettu fantasian muotoon.
Vainoa uskonnon, ihonvärin ja mielipiteiden takia on edelleen ympäri maailman. Miksi sitä ei olisi täälläkin? Tai onhan sitä, mittakaava on onneksi vielä pieni, mutta kuinka kauan? Jussi Halla-aho sai huikean äänimäärän ja Timo Soinia pidetään jotakuinkin jumalasta seuraavana. Muutummeko me, vai opimmeko vain tuntemaan toisemme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti