Levoton tuhkimo

Ja taas mennään levottomuuden syövereissä. Olen parhaimmilanikin hyvin ailahtelevainen. Enää en säikähdä näitä fiiliksiä niin paljon kuin ennen, mutta enpä voi sanoa että näistä nauttisin. Kaikki ärsyttää juuri nyt ja siksi vietänkin aikaani kotona neljän seinän sisällä. Se tekee olemisen hieman helpommaksi kun on vähemmän virikkeitä joista raivostua.

Tarvitsisin kovaa fyysistä rasitusta, puolen tunnin aamutreeni kotona ei kertakaikkiaan riitä. Haluan juosta jalat maitohapoille tyhjentääkseni pääni, käydä jääkylmässä suihkussa ja kaatua sänkyyn. Tulen vihaiseksi ilman kunnon liikuntaa ja hermoni on kireällä kuin viulunkieli. Muutos on selvästi ilmassa, tunnen sen vahvasti, ja tarvitsen hieman apua ottaakseni sen vastaan ja nauttiakseni siitä.

Iloa ja kovan elämän arvet

Kiireettömyys teki kännykkänsä tahtiin elävästä länsimaalaisesta hermoromahduksen kautta tyynemmän ja kärsivällisemmän ihmisen. Täällä kotona murehdin työasioista ja taloudellisesta tilanteesta. Stressaan jo nukkumaan mennessäni seuraavaa päivää ja kärsin unettomuudesta. Parempaa elämää hakiessa sitä unohtaa elää.

Huomaan selkeämmin kuin ennen kuka olen ja mitä haluan. Matka teki minusta seesteisemmän ja varmemman ihmisen. Hyvät puoleni korostuivat ja huonot pysyivät piilossa.Tunnelma kaupungissa oli tiivis, melankolinen, riehakas ja elävä. Nyt ymmärrän myös sen `once in a life time` sanonnan tästä maasta puhuttaessa, koska haluan muistaa kaiken mitä näin ja koin juuri sellaisena kuin se on mielessä nyt. En tahdo palata sinne kymmenen vuoden päästä muistelemaan miltä tuntui olla siellä nuorena, yksin ja tuntien suurempaa vapautta ja harmoniaa kuin ikinä aikaisemmin.

Matka siis teki hyvää minulle ja rakkaudelle myös. Kaipasin välillä niin lujaa, että se tuntui fyysisenä. Monta ihmistä, eläintä, autoa ja taloa joita halusin osoittaa miehelle ja hyppiä ilmaan siitä ilosta että olemme olemassa, olemme yhdessä. Siispä hän kulki mukanani kokoajan ja se tuntui hyvältä. Nyt tuntuu että tunnen itseni, luotan itseeni, ja tiedän mitä tahdon. Aivan kuin kissa.

Vapaus olla

Kissa,
kissa yksin
ilmaantui valmiina ja ylpeänä.                      
Se oli heti syntyjään täydellinen
kulki yksin, luotti itseensä,
ja tiesi mitä tahtoi.



Suosikkiosani Pablo Nerudan runosta Oodi kissalle