On sietämätöntä tuntea olevansa kakkonen. Olen kilpailuhenkinen, ja minulle häviäminen on aina ollut kova paikka. Annan itsestäni kaiken ja otan pelit aivan liian vakavasti. Ihmissuhteissa häviäminen on kuitenkin niin kivuliasta, että siitä syntyvät haavat kestävät hyvin paljon kauemmin parantua kuin muissa peleissä. Cheek kiteyttää aika hyvin sen fiiliksen biisissään jotenkin näin: oon niin huono häviäjä et on aivan pakko voittaa. Mitä tehdä kun on pakko, mutta ei onnistu?
Nyt en jaksa enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti