tiistai 23. lokakuuta 2012

Tekniikan ihmeitä ja ihmettelyä

Yleensä olen sitä mieltä, että valittavista vaihtoehdoista on osoitettava parasta. Entä jos kaikki vaihtoehdot ovat huonoja? Olen silti edelleen samaa mieltä. En voi sietää ihmisiä jotka valittavat kuinka asiat ovat huonosti, olematta valmiita tekemään niille mitään. Enkä suinkaan tarkoita, että kaikkien täytyisi juosta kaduille jakamaan flaijereita, pyrkiä kunnallisvaltuustoon tai alkaa kasvissyöjiksi. Ensimmäinen ja kaikilta odotettava askel on pysyä mielipiteensä takana, pystyä perustelemaan se ja oltava kuitenkin avoin muiden mielipiteille.

Kunnallisvaalit ovat tulossa, ja toivon sydämestäni että ihmiset jaksaisivat perehtyä asiaan. On helpointa aloittaa läheltä, ja äänestäminen oman kaupungin ja kaupunginosan tulevaisuudesta on sitä. Samaan aikaan minua raivostuttaa kaiken tiedon kärjistyminen internettiin (ei pelkissä vaaleissa, vaan muissakin asioissa) ja sen väheneminen muissa medioissa. Internet ei ole vielä niin vanha juttu, että kaikki meistä olisivat kasvaneet sen parissa. Itse kuulun juuri siihen sukupolveen joka on ollut otollisessa opppimisiässä kun tietokonetta on alettu käyttää muillakin kuin työn puolesta käyttävillä tai rikkailla. Vaikka tietokoneet ovat olleeet lähelläni ala-aste ikäisestä asti, en ole unohtanut aikaa ilman niitä. Muistan myös lankapuhelimet. Ja olen vasta 25 viiden vuoden iässä! Kuinka siis voimme olettaa, että jokainen meistä käyttää luontevasti koneitä hoitaakseen päivittäisiä asioitaan?

En vastusta tekniikan kehitystä, päinvastoin. Olen itsekin käynyt alan koulun ja ihailen uusia keksintöjä. Haluan kuitenkin säilyttää jotakin käsinkosketeltavaa, haluan lukea kirjaa paperilta matkustaessani bussilla. En halua pelätä että lukemiseni keskeytyy sen takia että akku loppuu. Tottakai maailma muuttuu, mutta annetaan hitaampienkin pysyä kelkassa. Tulee vielä aika jolloin lankapuhelimista ja kovakantisista kirjanjärkäleistä kerrotaan koulun historian tunnilla. En haluaisi, että tämä tapahtuu vielä omana elinaikanani.