tiistai 22. tammikuuta 2013

Maalaishiiret ja kaupunkilaishiiret

Mulle on viimeaikoina sattunut silmiin ja korviin useita tapauksia joissa venäläiset tai virolaiset naiset haukkuvat suomalaisia. Täällä ollaan kateellisia ja nöyristeleviä harmaavarpusia, väkivaltaisia ja sukupuolettomia. Suomalaisena naisena tuo yleistäminen tuntuu pahalta, vaikka kuinka yrittää jättää nämä puheet omaan arvoonsa. Kaikkea ei aina jaksa ottaa huumorilla.

Nöyrä ei ole synonyymi nöyristelylle. Tekeekö se, etten halua pukeutua niin että mitään ei jää arvailun varaan minusta tyylittömän ja mauttoman tylsimyksen jonka mies ymmärrettävästi katsoo mielummin naisellista itätyttöä? Onko naisellisuus yhtä kuin vesirajaminihame, liika hajuveden käyttö ja korkeat korot niin arjessa kuin juhlassa, helteessä ja pakkasessa? Tekeekö se että maksan itse laskuni minusta vähemmän naisen? Mielenkiintoinen on myös Anu Saagimin kommentti suomalaisten ja virolaisten fysiikan eroista. Meillä suomalaisilla kun kilot tulevat vyötärölle, virottarilla taas rintoihin ja takapuoleen.

Juttelin asiasta oman miehen kanssa provosoituneessa mielentilassa johon jouduin lueskeltuani keskustelupalstoja. Tiedän, idioottimaista puuhaa asian vierestä. Keskustelupalstoilla vallitseva mielipide oli suunnilleen tällainen "Jokainen suomalainen mies haluaa oikeasti venäläisen naisen". Tämä oli niin pöljästi sanottu, joten naureskeltuani aikani, luin näitä miehelleni ääneen. Liekö huonoa itsetuntoa kun mieltä lämmitti saada ytimekäs ei todellakaan vastaus, sekä kehuja suomalaisten naisten ulkonäöstä ja älykkyydestä. Ja jos minuun vaikuttaa nämä puheet, niin kuinka paljon ne vaikuttavat esimerkiksi vaikutuksille tavallista herkempiin ihmisiin, teineihin, huonosta itsetunnosta kärsiviin, särkyneisiin sydämiin?

Tämän takia yleistäminen on niin perseestä. Ja tämän takia aion täst edes kehua kanssaeläjieni ulkoasua ja luonnetta useammin. Riippumatta etnisestä alkuperästä.