Mikä on se kuuluisa kultainen keskitie? Kysyn, koska en tiedä. En ole koskaan osannut kulkea keskellä, vaan heittäydyn laidasta laitaan. Viimeisen parin vuoden aikana olen ollut varmaan tasapainoisempi kuin koskaan ennen, mutta silti valtavan ailahtelevainen. Tiedän sen itsestäni, ja inhoan sitä. Mielialani saattaa muuttua sekunnissa aallonharjalta pohjamutiin saakka. Ja kauheinta on, että usein tähän syöksyyn ei ole mitään syytä. Onneksi mies on sanonut suoraan, että ei kykene ymmärtämään tätä ja on ymmällään muutoksista joita minussa näkee. Olen iloinen siitä että hän ei esitä sen olevan normaalia tai silitä ja paijaa joka kerta kun näin käy. Hän käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se on hänen selviytymiskeinonsa, ja auttaa silloin tällöin myös minua.
Toisinaan, epävarmuuteni ja luottamuksen puutteeni, toisen piittaamattomuus ja pitkävihaisuus aiheuttavat riitoja ja raivokohtauksia. Toinen käyttää hyväksi toisen heikkouksia, mutta sehän on sitä sodankäynnin taitoa myös arkielämän tilanteissa. Olen valtavan kilpailuhenkinen, mutta pelaamista parisuhteessa en siedä. Pelkään menettämistä lähes hysteerisesti, mutta se että olen itselleni uskollinen on kaiken muun edellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti