Sallittakoon tällainenkin. Näitä sattuu harvoin, mutta tänään olen ollut hyvin romanttisella tuulella. Olen katsellut Livin hömppäohjelmia itsekkin liikuttuneena (juuri tällaisien paljastuksien takia kirjoitan blogiani anonyymisti) ja eläytynyt sulhasen fiiliksiin (ja tässä taas esille puskee kieroutunut puoleni).
Sain tänään mieheltä ihanan lahjan. Sillä hetkellä yhteenkuuluvuuden tunne oli koko sielun täyttävä ja olin pakahduttavan onnellinen. Lahja oli meille ja henkilökohtainen. Se, että tanssii ilosta sunnuntaiaamuna Mannerheimintiellä on kai sitä hetkessä elämistä. Ja tämä, että en kaipaa juuri nyt minnekään, oloni on levollinen ja vahva. Voin antaa itsestäni, uskallan antaa itsestäni. Tänään en ole pelännyt menettämistä vaan uskonut itseeni ja muihin ihmisiin. Se on minulle vaikeaa ja tuntuu mahtavalta tuntea näin. Tänään olen uskaltanut unelmoida ilman normaalia kyynisyyttäni kaikkea kohtaan. Eikä aina tarvitse olla realisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti