Huono häviäjä osa 2

En voi olla ajattelematta, että mikä minussa on vikana kun en kelvannut? Ja jos olisin tehnyt jotain toisin, olisinko muka kelvannut paremmin? Esimerkki: Henkilö 1 rakastuu henkilöön 2 juuri sellaisena kuin hän on. He ovat onnellisia, mutta alkavat tietämättään muuttaa toisiaan. Mustasukkaisuus, epäluulo ja piittaamattomuus liittyvät vaivihkaa 1:n ja 2:n seuraan. 1 ja 2 huomaavat, että ne piirteet joihin he toisissaan rakastuivat, ovat muuttuneet niiksi, joita he toisissaan inhoavat. Sitä on vain niin vaikea ymmärtää. He jatkavat yhdessä. He riitelevät ja riitelevät. Tilanne jatkuu. 1 ja 2 kärsivät. He yrittävät puhua, lyödä, potkia ja purra, halata ja rakastella asiansa kuntoon, kaivaten kokoajan sitä minkälaista kaikki oli alussa. He riitelevät vielä lisää, koska he riitelevät mielummin kuin tunnustaisivat, että he tekevät toisensa onnettomiksi, että se hyvä mikä heillä on jäljellä, ei riitä korvaamaan sitä kaikkea pahaa jonka mustasukkaisuus, epäluulo ja piittaamattomuus jättivät ennen kuin tekivät tilaa viimeiselle vieraalle, välinpitämättömyydelle. 


1 ja 2 rakastavat, mutta eivät enää välitä toisistaan. 

On ihan hirvittävän vaikeaa myöntää epäonnistuneensa ihmissuhteessa. Ajattelemme, että meille ei koskaan käy niin  kuin muille. Emme tajua, eikä meitä kiinnosta, että olemme itse juuri niitä muita. Rakkaus on todellakin sokea. Se on myös huonomuistinen, koska omista virheistään oppiminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi luulla. 


Ihminen kohtelee usein kaikista julmimmin juuri itseään. Katsomme vierestä raivosta kiehuen kun läheisiämme kohdellaan kaltoin. Suremme, vihaamme ja vannomme ettemme itse koskaan, ikinä antaisi jonkun toisen kohdella meitä tuolla tavalla. Olemme läheistemme tukena, neuvomme heitä lähtemään pois huonosta parisuhteesta, lopettamaan vielä kun voivat ja kerromme heille ettei heidän missään nimessä tarvitse sietää sellaista kohtelua mitä he sietävät.


Ja miten käy kun olemme itse tässä tilanteessa. Unohdamme ne omat hyvät neuvomme, tai jos muistamme ne, emme sovella niitä itseemme, koska tämä on aivan eri tilanne. Me kärsimme juuri sillä tavoin miten vannoimme ettei ikinä käy. Ja näin käy uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Virheistä oppiminen ei tosiaankaan ole helppoa.