200000 euroa vuodessa ja joutuu ajamaan vuoden 96 bemarilla

..Kyllä oikein säälittää tuollainen kohtalo. Provosoidun muutenkin herkästi, mutta juttu suurituloisten sinnittelystä arjen keskellä verottajan viedessä leijonanosan, sai minut kiehumaan. Ihmisten ahneus on jotain mitä en kykene ymmärtämään. Tämä on mennyt liian pitkälle. Miten nämä suurituloiset kehtaavat valittaa verotuksesta, kun samaan aikaan omassa maassa elää ikänsä työtä tehneitä ihmisiä jotka joutuvat elämään jatkuvassa IT-neuvottelujen pelossa. Kun työpaikka menee alta, on tyhjiössä josta on äärimmäisen vaikea nousta.

Olemme tulossa jatkuvasti enemmän Amerikan malliin. Kaikki on kiinni rahasta. Meillä valtio ei enää huolehdi omistaan. Sen sijaan syydämme lainarahaa EU:n, ja politiikot hymyilevät maireasti ja lupaavat kuun taivaalta ja tähdetkin myös. Mediassa syyllistetään venäläismummon karkotusta ja ihmiset kauhistelevat kuinka julmaa kohtelua tämä on. Samaan aikaan suomalainen vanhus tekee itsemurhan, koska ei ole parempaa vaihtoehtoa ihmisarvoisen elämän jatkamiseen. Oma isoäitini on 92 vuotias veteraani, käytännössä lähes kuuro ja sokea. Palvelutaloon ei pääsen koska "pärjää hyvin yksin". Yksityiselle ei ole varaa. Kotihoitaja käy muutaman kerran viikossa 10 minuutin visiitillä keittämässä puuron, jonka voi sitten lämmittää mikrossa nälän yllättäessä. Mummi sanoo kaipaavansa kuolemaa, enkä tiedä kumpi on pahempi; olla järjissään ja fyysisesti huonossa kunnossa, vai järkensä menettänyt hyväkuntoinen vanhus. Niin tai näin, jokaiselle meistä kuuluu inhimillinen ja ihmisarvoinen elämä. Ja kuolema.